Maailman ihanin sisko.

Tiiuska vol2

You can go hard or you can go home

 (toivottavasti arvostat hirweesti näitä kuvia beib hehehee..)

Ei vitsi, oli kyllä paras viikonloppu aikoihi! Tos puol viikkoo taakse päin tosiaan tuli semmonen extempore idea lähtee Kouvolaan ja perjantaina päästiin sit vihdoin sitä toteuttaan ku ennen kymmentä hyppäsin junaan. Kuvat (varsinki nuo Tiian ottamat hienot ___taidekuvat...) kyllä tiivistää aika hyvin meijä viikonloppua, hah. Ää en kestä miten joku ihminen voi olla nuin kiva ja kiltti ja hyväsydämminen ja lämmin ja vieraanvaranen ja ystävällinen jajajajaja ihana ja kaikkee. Ok lässynlää, mutta oikeesti arvostan hirveen paljon. Musta tuli pelinörtti(Lue: Cod, jota hakattii menemää aikalailla 247) ja muhun myös melkeen tarttu uus murre hehaa. Mites teijän viikonloppu meni muruset? Oon nyt aikalailla kuolemansairas ja edessä vielä 4h junassa, mut oliki kyllä sen arvone viikonloppu 8---)!

Sellasta vaa että...

...lähen vietteleen viikonloppua näi kuuman kisulin luo Kouvolaan. Ok meni vähä yli mutta Jee siltiki! wohohhoh.

Such a lady

HOOOOOOOOOX!!

Yo, jos jotain kiinostais tommonen homma nii voi vaikkapa ilmotella täällä, facessa tai sit pistää säpöä osoitteeseen n_yappylove@windowslive.com  (siisti osote eiks je)

Muutamia outfittejä

Pusuja vaan tv meitsi ja tokio hotel + aivan mahdoton nostalgia

Eniten on pelättävä itseään, sillä kukaan ei pysty satuttamaan niinkuin sinä itse

Mä seison ja katson merta. 
Se on hopeinen ja musta ja jatkuu ikuisesti. 
Ei merta voi vihata, ei sitä voi unohtaa. Ja silti… mua pelottaa. 

Mä tunnen, miten mua vedetään sameaan syvyyteen.

Kosteat vesikasvit nuolee mun kasvoja ja kietoutuu mun valkoisiin reisiin. 

Mä vajoan. 

Ja vihreän sameuden keskellä mä nään ne jo: hopeiset hait liukuvat hitaasti läpi hämärän, läpi kivien, kuunsäteitten ja kuoleman. 

Ja yläpuolella meri jäätyy jo ja mä tiedän, että jään tänne ikuisesti. 

Mun keuhkot täyttyy vedestä ja haiden sileät kyljet hyväilee mun ihoa. 

Ne katsoo mua silmiin enkä mä voi liikkua. 

Jääpeite on jo paksu ja mun keuhkot on täynnä vettä. 

Mä yritän liikkua mutten voi. 

Ja ihan hiljaa niitä liukuu lisää ja lisää mun ympärille. 

Kuunsäteet välähtelee niiden hopeisissa kyljissä. 

Mä ajelehdin pitkin meren pohjaa enkä hengitä enään. 

Ne näykkii mun varpaita ja sormenpäitä, suolavesi kirvelee verisiä haavoja.

Insta laiffii

Ei merta voi vihata, ei sitä voi unohtaa. Ja silti…mua pelottaa.

Muutamia koulutöitä, kuvia Tornio reissulta, kuvia maailman ihanimmasta Lunasta ja pari fotoa maailman parhaista ystävistä ja perheestä. Mua on kyllä siunattu tässä elämässä mahtavilla ihmisillä.